Kaupunginhallitus
Pöytäkirja 23.05.2022/Pykälä 166

481/03.06.02.00/2022

Kaupunginhallitus 11.04.2022 § 118

 Lohjan kaupunki on 10.12.2021 ja 9.3.2022 vastaanottanut Sammatin Sateenkaari Keskinäinen Kiinteistö Oy:n vahingonkorvaushakemukset, jotka koskevat hakijan oikeutta korvauksiin kaupungin viranhaltijoiden väitettyjen virheiden ja laiminlyöntien perusteella. Kaupunginhallitus on päätöksellään 30.9.2019 § 286 hylännyt samaisen hakijan aiemman korvaushakemuksen, jossa on vaadittu korvaamaan maankäyttösopimuksen tekemättä jättämisestä aiheutuneina negatiivista ja positiivista sopimusetua koskevina vahinkoina yhteensä 450.000 euroa. Korvaushakemuksen taustalla on ollut hakijan näkemys, jonka mukaan kaupunki on maankäyttösopimusneuvotteluissa osoitetulla passiivisuudella ja sopimuksen tekemättä jättämisellä aiheuttanut hakijalle huomattavan vahingon.

Nyt käsiteltävät kaksi uutta hakemusta perustuvat hakijan käsitykseen siitä, etteivät viranhaltijat ole oikea-aikaisesti antaneet hakijalle muutoksenhakukelpoista hallintopäätöstä, vaikka tämä on pyytänyt ns. suunnittelutarveratkaisua haluamalleen kiinteistölle. Kaavoitusprosessin etenemisessäkin on hakijan mukaan ollut epäselvyyttä. Viranhaltijoiden passiivisuudesta katsotaan aiheutuneen suuri varallisuusvahinko.

Vahingon kerrotaan viimeisimmässä hakemuksessa koostuvan yhteensä kahdentoista (12) omakotitalon rakentamisen myyntivoitoista (300.000 euroa) sekä oikeudellisesta neuvonnasta ja oman työajan käytöstä (65.000 euroa). Korvausvaatimuksen yhteismäärä on siten 365.000 euroa. Vaihtoehtona on lisäksi esitetty, että kaupunki voisi ostaa hakijan kiinteistön hakijan määrittämällä hinnalla.

Korvaushakemukset on esitetty tämän päätösesityksen liitteinä.

Asian oikeudellisesta arvioinnista

Edellisessä korvauspäätöksessä on käsitelty maankäyttösopimusneuvotteluihin perustuvan vastuun edellytyksiä sekä silloin esitetyn vahingon korvauskelpoisuutta. Aiemmin esitettyjä perusteluja ei niiltä osin ole tarkoituksenmukaista toistaa uusien hakemusten käsittelyssä.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n yleinen tuottamusvastuusäännös vaatii, että vahingonkärsijän väitetyn vahinkotapahtuman lisäksi esitettäisiin näyttöä niin vahingonaiheuttajan virheestä tai laiminlyönnistä kuin niiden taustalla olevasta huolimattomuudesta tai tahallisuudesta (ns. tuottamus). Tuottamuskynnyksen ylittymisen lisäksi perusedellytyksenä on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukainen ns. korvauskelpoinen vahinko. Myös tätä koskeva näyttötaakka lankeaa vahingonkärsijälle. Ns. standardisäännöksenä tunnettu vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n vastuuperuste, joka koskee korvausvelvollisuuden arviointia julkisen vallan käytössä, asettaa julkisen vallan käytön tuottamuskynnyksen vielä hiukan perinteistä tuottamusvastuuta korkeammalle. Laiminlyönnin, huolimattomuuden ja korvauskelpoisen vahingon ohella vaaditaan lisäksi aina, että laiminlyönti olisi syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Näiltäkin osin näyttövelvollisuus asettuu vahingonkärsijän puolelle.

Korvaushakemuksessa ei oteta kantaa siihen, perustetaanko vastuu tavalliseen tuottamusvastuusäännökseen vai ns. standardisäännökseen.  Epäselväksi myös jää, kohdistuvatko vaatimukset viranhaltijoihin vai kaupunkiin heidän työnantajanaan vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä käsitellyn ns. isännänvastuun perusteella. Esimerkiksi näkemystä viranhaltijoiden ns. yhteisvastuusta tai muusta vastuun kohdentumisesta ei esitetä. Hakemuksissa luetellaan erinäisiä viranhaltijoita, joiden toiminnasta vahingon katsotaan aiheutuneen.

Koska käsitys näistä on jäänyt ilmaisematta, tulee asian arvioinnissa keskittyä yleisesti viranhaltijoiden toiminnan huolellisuusvaatimusten toteutumiseen. Oletuksena on, että hakija on tarkoittanut osoittaa hakemuksen nimenomaan kaupungin vastuun kannalta arvioitavaksi. Oleellista on, että jos kaupunkia ei voida pitää vastuullisena vahingoista, ei myöskään viranhaltijoiden itsenäinen vastuuperuste voi toteutua.

Saadun selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että kaupungin hallintolain 7-8 §:n mukainen palveluperiaate ja neuvontavelvollisuus ovat saattaneet jäädä toteutumatta tavalla, joka on johtanut asian käsittelyn viivästymiseen ja hakijan mahdolliseen ajoittaiseen epätietoisuuteen kaavoitus- ja lupamenettelyn etenemisestä.

Suunnittelutarveratkaisu on maankäyttö- ja rakennuslain (jälj. MRL) mukainen lupainstituutio, jonka edellytykset on tarkoin säännelty lain 137 §:ssä. Kyse on rakennusluvan erityisistä edellytyksistä ns. suunnittelutarvealueella. Kellään toimijalla ei ole subjektiivista oikeutta saada itselleen myönteistä suunnittelutarveratkaisua tilanteessa, jossa lainmukaiset edellytykset eivät täyty. Tulkinta-auktoriteettina on MRL:n ja kaupungin hallintosäännön mukainen lupaviranomainen. Muutoksenhaku päätökseen toteutuu päätökseen liitettyjen muutoksenhakuohjeiden mukaisesti. Suunnittelutarveratkaisua koskeva kielteinen lupapäätös on tehty 17.3.2022 (kaupunkisuunnittelulautakunnan lupajaosto § 31). Kaupunki ei tässä vaiheessa tiedä, hakeeko korvauksen hakija päätökseen muutosta.

Hallinnon palveluperiaatteen mukainen neuvonta rajoittuu menettelykysymyksiin henkilön omassa asiassa ja edellyttää hallinnon asiakkaan ohjeistamista tarpeellisessa laajuudessa. Yleensä perusteltu vastaus voidaan katsoa riittäväksi. Huomionarvoista on, että vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:n nimenomaisen säännöksen perusteella oikeus vahingonkorvaukseen estyy aina, jos vahingonkärsijä on jättänyt pätevättä syyttä hakematta muutosta päätökseen, ja jos tämä muutosta hakemalla olisi voinut välttyä vahingolta. Säännös sisältää oletuksen muutoksenhakuvelvollisuudesta aina, jos muutoksenhakukelpoiseen päätökseen saattaisi sisältyä vahinkoriskejä asianosaiselle. Lainsäätäjän tarkoituksena on myös ollut kategorisesti rajata pois väitteet viranomaisen virheisiin perustuvasta vastuusta niissä tilanteissa, joissa viranomaisen päätöstä ei ole ensin vastuun ns. kynnyskysymyksenä muutoksenhaussa todettu lainvastaiseksi.

Myös hakemuksissa viitatussa eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa korostuvat nämä näkökohdat. Päätös tukee käsitystä siitä, että kellään ei ole subjektiivista oikeutta saada mitä tahansa toivomaansa kysymystä ratkaistuksi hallintopäätöksen muodossa, ja perusteltu vastaus voidaan tyypillisesti katsoa riittäväksi. Kun päätös tehdään, toteutuu päätöksen muutoksenhaku muutoksenhakuohjeiden mukaisesti ja rajautuu niissä ilmaistuun lakiperusteiseen muutoksenhakuaikaan.

Vaikka kaavoitusprosessin ja lupaharkinnan etenemisestä on ollut kaupungin viranhaltijoiden ja asianosaisen kesken epäselvyyttä, ei käsittelyn etenemistahti tarkoita sellaista viranomaisen laiminlyöntiä, jonka nyt voitaisiin havaita olevan syy-yhteydessä kerrottuihin vahinkoihin. Kielteinen lupapäätös on tehty, eikä siihenkään voida katsoa sisältyvän viranomaisen virheellistä menettelyä. Päätöksen tulisi erikseen kumoutua muutoksenhaussa, jotta viranomaisen tuottamus- ja muuhun vahingonkorvausoikeudelliseen arviointiin voitaisiin edes lähtökohtaisesti edetä.

Korvaushakemukset vaikuttavat tukeutuvan osaksi myös ajatukseen siitä, että hakijalle olisi luvattu tietynlainen lopputulos kaavoitusprosessissa ja lupa-asian käsittelyssä. Hallintolain 6 §:ään sisältyvällä ns. luottamuksensuojan periaatteella suojataan vain hallinnon asiakkaan ns. oikeutettuja odotuksia. Oikeutettujen odotusten tulee oikeuskirjallisuudessakin kuvatuin tavoin perustua oikeusjärjestykseen eli niiden tulee olla lainmukaisia. Asianosaisen tulee lisäksi olla vilpittömässä mielessä odotusten suhteen. Myös luottamuksensuojassa korostuvat nimenomaiset hallintopäätökset ja niiden oikeusvaikutukset. Mahdolliset lainvastaiset käsitykset, neuvot tai lupauksetkaan eivät perusta luottamuksensuojaa, ja hallinnon asiakkaan tulee ymmärtää esimerkiksi päätöksenteon perustuvan kunnan toimivaltaisen viranomaisten hallintopäätöksiin. Periaate ei syrjäytä tietyn päätöksen laintasoisia erityisiä edellytyksiä tai ohita niitä itsenäisenä ratkaisusääntönä. Luottamuksensuoja ei kuitenkaan estä esimerkiksi lupa-asian ennakkokäsityksen ilmaisemista hakijalle ennen asian ratkaisua. Periaate puhuu etenkin sen puolesta, että kaavoitusprosessissa etenemistä arvioidaan kunnan itsehallinnon mukaisesti kunnan toimivaltaisessa viranomaisessa, ja että lupaharkinnassa nojaudutaan laissa lueteltuihin perusteisiin sekä nimenomaisen päätöksenteon vaatimukseen. Muissa muodoissa annetut käsitykset eivät perusta asianosaiselle luottamuksensuojaa. (Luottamuksensuojan periaatteesta tarkemmin esim. Hallinto-oikeus, Mäenpää 2018, s. 169-175)

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun anti keskittyy viranomaisen neuvontavelvollisuuden arviointiin, eikä ratkaisusta voida tehdä päätelmiä korvauskelpoisesta vahingosta viranomaisen toimintaa tai laiminlyöntiä koskevine syy-yhteyksineen. Oikeusasiamiehen kannanotto ei sisällä viitteitä siihen, että korvausvastuun edellytykset täyttyisivät, ts. että kyseeseen tulisi vahingonkorvauslaissa tarkoitettu kaupungin huolimattomuudesta johtuva virhe tai laiminlyönti tai että asiassa olisi aiheutunut korvauskelpoista vahinkoa.

Varallisuusvahingon korvattavuus edellyttää tuekseen vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaista erityistä perustetta, kuten sitä, että vahinko olisi seurausta julkisen vallan käytöstä. Käytännössä vahingon tulisi olla syy-yhteydessä esimerkiksi selvästi lainvastaiseen ja kumoutuneeseen ja tämän lisäksi virkavelvollisuuksien vastaisesti tehtyyn päätökseen. On myös syytä todeta, ettei hakijan käsitys korvauskelpoisesta vahingosta sisällä minkäänlaista erittelyä tai näyttöä vahingon määrästä. Kerrottu myyntivoitto ei perustu näyttöön katteista taikka laskelmiin mahdollisista myyntihinnoista ja niiden suhteesta hankkeen kuluihin. Korvausvaatimukseen ei määrää koskevilta osin edes voitaisi ottaa kantaa. Väitettyjen asiamieskulujen sekä oman työajan osalta on syytä painottaa, että asian käsittely on rajautunut maankäyttösopimusta, kaavoitusprosessia, lupamenettelyä sekä hallinnollisia vahingonkorvaushakemuksia koskeviin hallintoprosesseihin. Hallintolain 64 §:n mukaisesti kukin vastaa hallintoasiassa omista kuluistaan. Kulut eivät olisi korvauskelpoisia, vaikka niiden määrä perustuisikin riittävään erittelyyn.

Vaikka asiassa olisi voitu todeta viranomaisen virhe tai laiminlyönti julkisen vallan käytössä, ei varallisuusvahinkoa tai sen määrä ole tullut millään tavoin osoitetuksi. Myös tämä rajaisi vastuun pois.

Yhteenvetoa

Vaikka kaupungin neuvontavelvollisuuden toteuttamisessa saattaa kaavoitus- ja lupaprosessin eri vaiheissa olla ilmennyt puutteita, ei kyse ole sellaisesta viranomaisen huolimattomuudesta johtuneista laiminlyönneistä, jotka olisivat johtaneet hakemuksissa viitattuun vahinkoon. On selvää, että syy-yhteyden vaatimus jää tapauksessa toteutumatta. Myöskään viranomaisen toiminnalta korvausvastuun toteutumiseksi vaaditun tuottamuskynnyksen ylittymistä ei ole osoitettu.

Suunnittelutarveratkaisua koskevan päätöksen lainvastaisuus olisi tullut osoittaa muutoksenhaussa. Lisäksi on huomattava, ettei lainvastaiseksikaan muutoksenhaussa todetun ratkaisun yleensä katsota aiheuttavan asianosaiselle korvauskelpoista vahinkoa. Kumoutuvakaan päätös ei yleensä tarkoita sellaista esimerkiksi virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä, joka ylittäisi vahingonkorvauslaissa omaksutun tuottamuskynnyksen.

Vahingon määrästä ei ole esitetty näyttöä. Korvausaiheet, joista varallisuusvahingon on väitetty koostuvan, on edellä todettu perusteettomiksi.

Päätöksen luonteesta

Päätös on vain kaupungin kannanotto sen omaan korvausvastuuseen tarkasteltavassa asiassa. Päätös ei estä korvausvelvollisuuden saattamista toimivaltaisen yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Lisätiedot 

Oheismateriaali - vahingonkorvausvaatimus

Esittelijä Kaupunginjohtajan viran väliaikainen hoitaja Perämäki Pasi

Päätösehdotus Kaupunginhallitus päättää hylätä vahingonkorvaushakemukset perusteettomina edellä esitetyin syin.

Esteellisyys Kaupunginhallituksen jäsen Päivi Alanne ilmoitti olevansa esteellinen (yleislausekejäävi, hallintolaki 28 § 1 mom 7. kohta) tämän asian osalta ja poistui kokouksesta asian käsittelyn alkaessa klo 17.54. Hänen tilalleen kokoukseen saapuu kaupunginhallituksen varajäsen Lotta Paakkunainen klo 17.54.

Hallintojohtaja Sanna Lundström oli poissa kokouksesta esteelllisenä (osallisuusjäävi, hallintolaki 28 § 1 mom 1. kohta) tämän asian käsittelyn ja päätöksenteon ajan. Hänen tilallaan pöytäkirjanpitäjänä toimi henkilösjohtaja Anu Rautiainen.

Vastaesitys Käsittelyn aikana kaupungninhalllituksen jäsen Markku Saarinen teki kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtajan Taina Lackmanin ja kaupunginhallituksen jäsenen Pirjo-Leena Forsströmin ja kaupunginhallituksen varajäsenen Lotta Paakkunaisen kannattamana seuraavan vastaesityksen:

"Esitän, että asia palautetaan uudelleen valmisteluun. Liitetiedostoista puuttuvat mm eduskunnan oikeusasiamiehen ja kuntaliiton lausunnot. lausunnot olisi syytä käsitellä kaupunginhallituksessa erikseen. Nykyiselle kaupunginhallitukselle pitää esitellä kaikki asiaan liittyvät aikaisemmat vaiheet ja tehdyt päätökset ja toimenpiteet. Sen jälkeen on parempi valmius päättää korvausasiasta, joka saattaa päätyä oikeuskäsittelyyn."

Äänestys Puheenjohtajan esityksestä suoritettiin sähköinen äänestys seuraavasti:
ne, jotka kannattavat pohjaesitystä, äänestävät JAA;
ne, jotka kannattavat asian palauttamista uudelleen valmisteluun, äänestävät EI

JAA: 8 ääntä (Luoma Pekka, Pajuoja Matti, Sassi Jukka, Saukkola Heli, Skaffari Laura, Sundqvist Kaj, Turunen Janne, Uotila Urpo)

EI: 5 ääntä (Forsström Pirjo-Leena, Lackman Taina, Saarinen Markku, Paakkunainen Lotta, Tallqvist Jan)

Puheenjohtaja totesi, että näin ollen äänin 8-5 pohjaesitys on tullut kaupunginhallituksen päätökseksi.

Päätös Kaupunginhallitus päätti hylätä vahingonkorvaushakemukset perusteettomina edellä esitetyin syin.

Täytäntöönpano ote korvausvaatimuksen tekijä

Kaupunginhallituksen jäsen Pirjo-Leena Forsström palasi kokoukseen tämän asian käsittelyn alkaessa klo 17.52.

------------------------------------

Kaupunginhallitus 23.05.2022 § 166

 Lohjan kaupunki on 5.5.2022 vastaanottanut Sammatin Sateenkaari Keskinäinen Kiinteistö Oy:n oikaisuvaatimuksen, jossa vaaditaan kumoamaan kaupunginhallituksen päätös 11.4.2022 § 118. Muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään kaupunginhallitus on hylännyt oikaisuvaatimuksen tekijän vahingonkorvaushakemuksen, jossa hakija on vaatinut korvaamaan kaavoitusprosessin keskeytymisestä ja rakennushankkeiden toteutumatta jäämisestä väitetysti aiheutuneen vahingon.

Oikaisuvaatimuksessa vaaditaan kumoamaan oikaisuvaatimuksen kohteena oleva päätös sekä tekemään uusi myönteinen päätös muutoksenhakijan korvaushakemukseen. Lisäksi edellytetään oikaisuvaatimuksen tekemisestä aiheutuneiden asianajokulujen korvaamista, yhteismäärältään 7852,30 euroa (sis. alv).

Oikaisuvaatimuksen perusteena tukeudutaan muutoksenhakijan käsitykseen siitä, että päätös olisi syntynyt virheellisessä järjestyksessä kahden päätöksentekoon osallistuneen luottamushenkilön esteellisyyden vuoksi. Esteellisyyden katsotaan perustuvan hallintolain 28 § 1 mom. 3-kohtaan (ns. intressijäävi) ja 7-kohtaan (ns. yleislausekejäävi). Käsityksen tueksi viitataan kaavahanketta koskevaan kanteluun, jonka kohteena muutoksenhakija toteaa myös em. henkilöiden olleen. Oikaisuvaatimuksessa ilmeisesti arvioidaan, että vahingonkorvaus-hakemuksen olisi jollakin perusteella voinut tulkita kohdistuvan myös mainittuihin kahteen henkilöön, jolloin kyseinen liityntä olisi perustanut esteellisyyden.

Lisäksi oikaisuvaatimuksessa uudistetaan jo alkuperäiseen korvaushakemukseen sisältyneitä käsityksiä siitä, että muutoksenhakijalla olisi ollut oikeus saada kaavaprosessi haluamansa sisältöisenä saatettua loppuun. Muutoksenhakija myös edelleen katsoo, että tällä olisi tullut olla subjektiivinen oikeus tietynlaisen maankäyttösopimuksen tekemiseen kaupungin kanssa. Lisäksi annetaan ymmärtää, että kaupungin olisi kaavoittajana tullut kantaa riski muutoksenhakijan investoinneista hankkeeseen. Oikaisuvaatimuksessa myös jälleen arvioidaan, että eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen aiemmassa kanteluasiassa antama ratkaisu olisi perustanut kaupungille sellaisia toimintavelvollisuuksia, joiden mukaan kaupunki voitaisiin katsoa vahingonkorvausvelvolliseksi. Muutoksenhakija esittää vielä tekstinsä lopussa vaihtoehtoja kaavahankkeessa etenemiseksi ja kaupungin erillisen vahingonkorvauksen välttämiseksi. Lisäksi ilmaistaan käsitys siitä, että Kuntaliiton ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuja ei ole otettu huomioon korvaushakemuksen taustana ja korvausta puoltavina seikkoina.

Oikaisuvaatimus on tämän päätösesityksen liitteenä.

Perustelut:

Kaupunki viittaa kaikilta osin oikaisuvaatimuksen kohteena olevan päätöksen perusteluihin ja toteaa, ettei samoja kaavahankkeen keskeytymistä ja maankäyttösopimuksen tekemättä jäämistä koskevia vastuita ole tarpeen toistaa enää tässä päätöksessä. Myös Kuntaliiton kirjelmän ja apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun oikeudellinen merkitys vahingonkorvausasian arvioinnille on seikkaperäisesti käytyä läpi aiemmassa korvauspäätöksessä.

Muutoksenhakija mieltää kahdella päätöksentekoon osallistuneella luottamushenkilöllä olleen kytkentä vahingonkorvaushakemuksen sisältöön ja käsittelyyn. Hallintolain 28 § 1 mom. 3-kohdassa tarkoitettu ns. intressijääviys edellyttää käytännössä toteutuakseen sitä, että asianosaiselle tai tämän läheiselle ratkaisusta odotettavissa oleva hyöty tai vahinko olisi luonteeltaan erityistä ja esimerkiksi taloudellisesti tuntuvaa. Vähäisen hyödyn tai haitan on todettu jäävän lainkohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Hallintolain 28 § 1 mom. 7-kohdan ns. yleislausekejääviyden tapauksessa luottamuksen vaarantumisen on katsottu edellyttävän erityistä syytä ja vaativan vastaavaa voimakkuuden astetta kuin muutkin esteellisyysperusteet. (esim. KHO 2014:109). Esimeriksi epäluottamuksen tai virkamiestä kohtaan tehdyn rikosilmoituksen ei ole nähty perustavan esteellisyyttä. Vain erityisen merkitykselliset kiista- tai vastaavat suhteet saattaisivat johtaa esteellisyyteen. (em. esteellisyysperusteista tarkemmin esim. Hallinto-oikeus, Mäenpää 2018, s. 390-393).

On epäselvää, miten oikaisuvaatimuksen tekijä on mieltänyt edellä mainittujen perusteiden keskinäisen suhteen ja soveltumisen tapaukseen. Kaupunki viittaa vahingonkorvaushakemuksen sisältöön ja toteaa hakemuksen kohdistuneen kaupunkiin oikeushenkilönä. Tämän vuoksi kaupunki on joutunut käsittelemään sen omaan korvausvastuuseensa liittyvänä hallinnollisena hakemusasiana, antaen oman perustellun näkemyksensä hakemukseen. Jos vaatimus olisi joiltain olisin kohdistunut muihinkin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin kuin kaupunkiin, ei kaupunki olisi voinut toimivaltansa puitteissa edes niiltä osin ottaa kantaa hakemukseen. Arvioinnissa on keskitytty vain kaupunkiin palvelussuhteessa olevien viranhaltijoiden toimintaan kaupungin ns. isännänvastuun perusteella. Oikaisuvaatimuksessa mainitut kaksi luottamushenkilöä eivät ole olleet korvausvastuuarvioinnin kohteina. Muutoksenhaun kohteena oleva päätös on kaupungin oma kannanotto sen omaan korvausvastuuseen, mikä väistämättä johtaa siihen, että kaupungin päätöksentekijät osallistuvat päätöksentekoon. Selvyyden vuoksi kaupunki toteaa, ettei hakemus myöskään miltään osin ole kohdistunut muihin kuin kaupungin tai siihen palvelussuhteessa olevien viranhaltijoiden toimintaan.

Vahingonkorvausaisan ratkaisusta ei ole ollut odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa mainituille luottamushenkilöille. Se, että henkilöt ovat joiltain osin saattaneet olla laillisuusvalvontaan liittyvän kantelun kohteina, ei tarkoita henkilöiden esteellisyyttä kaavoitus- ja lupaviranomaisen virheisiin nojanneen vahingonkorvaushakemuksen arvioinnissa. Päätöksen kohteena on ollut kaupungin maksuvelvollisuuden arviointi, eikä siitä ole ollut johdettavissa luottamushenkilöille minkäänlaisia seuraamuksia. Oikaisuvaatimuksessa ei ole konkretisoitu, millä tapaa luottamus jommankumman henkilön riippumattomuuteen olisi ns. yleislausekejääviyden perusteella vaarantunut. Muutoksenhakijan käsitykseen on siis näiltä osin mahdotonta ottaa tarkemmin kantaa, eikä oikaisuvaatimus kaiken kaikkiaan sisällä esteellisyyteen viittaavia perusteita. 

Muutoksenhakijan oikeutta saada itselleen tietynsisältöinen kaava, maankäyttösopimus ja suunnittelutarveratkaisu on käsitelty perusteellisesti jo oikaisuvaatimuksen kohteena olleessa päätöksessä. Myös apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun oikeudellinen merkitys on kattavasti selostettu samaisessa päätöstekstissä, joten siihenkään ei ole tarkoituksenmukaista syventyä uudestaan tässä päätöksenteon vaiheessa.

Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on jo vanhastaan asetettu se reunaehto, ettei maanomistajan kanssa voida sopia kaavan sisällöstä tai sen hyväksymisestä. Jos kaava hyväksytään ja jos kaavoituksesta koituu merkittävää hyötyä maanomistajalle, voidaan maanomistaja saada osallistumaan ns. yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin joko yhteisesti sovitun maankäyttösopimuksen tai kehittämiskorvauksen kautta. Taustalla vaikuttaa nimenomaan maanomistajan velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin. Sekä maankäyttösopimuksen että kehittämiskorvauksen käyttö perustuu kunnan harkintaan siitä, missä määrin maanomistajan velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin täytyy huomioida prosessissa. (MRL 12 a luku; säännösten merkityksestä ja suhteesta tarkemmin. esim. Maankäyttö- ja rakennuslaki, Hallberg ym. 2020, MRL 12 a luvun selostusosa)

Asemakaavan laatimistarve puolestaan perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:ään ja tulee arvioiduksi kaavoitusviranomaisen itsenäisessä prosessissa. Mahdollinen kunnan viimekätinen velvollisuus asemakaavan laatimiseen toteutuu ympäristöministeriön valvonnan ja tarvittaessa hallintopakkoprosessin tuella MRL 177 §:n mukaisesti. Muilla viranomaistahoilla kuin kaavoittajalla ja ympäristöministeriöllä ei ole toimivaltaa lausua käsitystään siitä, onko asemakaava ollut pakko laatia vai ei. Todettakoon myös, että kunnan omaa kaavoitusmonopolia ja harkintavaltaa on kuvailtu näiltäkin osin väljäksi ja laajaksi. Harkintavallan on todettu koskevan myös sitä, missä järjestyksessä kunta haluaa alueitaan kehitettävän, eikä ulkopuolisen tahon ole juurikaan nähty mahdolliseksi puuttua siihen. (ks. tarkemmin esim. Hallberg ym. 2020, MRL 51 §:n selostusosa)

Oikaisuvaatimuksessa ei kaiken kaikkiaan tuoda esille uusia seikkoja, jotka aiemmasta päätöksestä poiketen nyt tukisivat käsitystä väitetyn vahingon ja kaupungin menettelyn syy-yhteydestä. Myös syy-yhteyden puuttumista koskevilta osin voidaan siis viitata aiempaan kielteiseen korvauspäätökseen. Oikaisuvaatimus ei myöskään sisällä uusia viitteitä siitä, että kaupungin tai sen viranhaltijoiden toiminta olisi ymmärrettävä vahingonkorvausvastuun perustavalla tavalla tuottamukselliseksi.

Vahingon määrää koskeviin väitteisiin ei vastuuperusteiden ja syy-yhteyden jäädessä täyttymättä tarvitse tässäkään vaiheessa ottaa tarkemmin kantaa.

Vaatimus asianajokulujen korvaamisesta tulee hylätä perusteettomana riippumatta siitä, hyväksytäänkö vai hylätäänkö muutoksenhakijan oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimus on osa hallintoasian käsittelyä. Hallintolain 64 § 1 mom. perusteella kukin vastaa hallintoasiassa omista kuluistaan. Myöskään asianajokulujen määrään ei tarvitse tästä syystä ottaa erikseen kantaa.

Lisätiedot 

Oheismateriaali - vahingonkorvausvaatimus (ei nettiin)

Liite - oikaisuvaatimus (ei nettiin)

Esittelijä Kaupunginjohtajan viran väliaikainen hoitaja Perämäki Pasi

Päätösehdotus Kaupunginhallitus hylkää oikaisuvaatimuksen edellä esitetyin perustein.

Esteellisyys Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Luoma ja jäsen Kaj Sundqvist ilmoittivat olevansa esteellisiä (yleislausekejäävi, hallintolaki 28 § 1 mom 7. kohta) asian käsittelyyn ja poistuivat kokouksesta klo 15.05 eivätkä näin ollen ottaneet osaa asian käsittelyyn ja päätöksentekoon.

Kaupunginhallituksen varajäsenet Otto Wejberg ja Tom Hillner saapuivat kokoukseen tämän asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi klo 15.05.

Hallintojohtaja Sanna Lundström ilmoitti olevansa esteellinen (osallisuusjäävi, hallintolaki 28 § 1 mom 1. kohta) asian käsittelyyn ja poistui kokouksesta asian käsittelyn alkaessa klo 15.05. Pöytäkirjanpitäjäksi kokoukseen saapui henkilöstöjohtaja Anu Rautiainen tämän asian käsittelyn alkaessa klo 15.05.

Puheenjohtajana asian käsittelyn ajan toimi kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Hannele Maittila.

Vastaesitys Keskustelun kuluessa kaupunginhallituksen varajäsen Lotta Paakkunainen teki kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajan Hannele Maittilan kannattamana seuraavan vastaesityksen:

" Kaupunginhallitus päättää, että asia palautetaan uudelleen valmisteluun. Liitetiedostoista puuttuvat mm. neuvottelumuistiot 25.1.2022, eduskunnan oikeusasiamiehen ja kuntaliiton lausunnot. Lausunnot olisi syytä käsitellä kaupunginhallituksessa erikseen. Nykyiselle kaupunginhallitukselle pitää esitellä kaikki asiaan liittyvät aikaisemmat vaiheet ja tehdyt päätökset ja toimenpiteet. Sen jälkeen, kun kaupunginhallituksella on kaikki tarvittavat tiedot, on parempi valmius päättää oikaisuvaatimuksesta, joka saattaa päätyä oikeuskäsittelyyn."

Koska oli tehty kannatettu esitys asian palauttamisesta uudelleen valmisteluun, rajasi puheenjohtaja seuraavat puheenvuorot koskemaan vain asian palauttamista koskevaan keskusteluun.

 

Äänestys Puheenjohtajan esityksestä suoritettiin sähköinen äänestys seuraavasti:
ne, jotka kannattavat asian käsittelyn jatkamista, äänestävät JAA;
ne, jotka kannattava asian palauttamista valmisteluun, äänestävät EI.

JAA: 11 ääntä (Forsström Pirjo-Leena, Turunen Janne, Saukkola Heli, Lackman Taina, Hillner Tom, Pajuoja Matti, Wejberg Otto, Sassi Jukka, Järvinen Juhani, Uotila Urpo, Skaffari Laura)

EI: 2 ääntä (Maittila Hannele, Paakkunainen Lotta)

Puheenjohtaja totesi, että äänin 11-2 asian käsittelyä jatketaan.

Päätös Kaupunginhallitus päätti esityksen mukaan.

Täytäntöönpano ote oikaisuvaatimuksen tekijä

Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Riikka Slunga-Poutsalo liittyi
kokoukseen tämän asian käsittelyn aikana klo 15.05.

------------------------------------